Kuin viimeistä kesäpäivää

Kesäkuu ei saanut omaa kollaasiaan, mutta heinäkuu tiivistyi muutamaan ruutuun. Kuvasatoa kertyi eniten Asuntomessuilta, joista kollaasiinkin päätyi useampi otos. Heinäkuu oli muuten melkoisen leppoinen hetki elämässä. Asuntomessujen lisäksi kävimme muutamissa kesätapahtumissa ja retkeilimme muutamaan kotimaiseen kaupunkikohteeseen. Loviisakin on tarjoillut mukavia tapahtumia ja hetkiä kesäisen taivaan alla. Itse asiassa Loviisassa on ollut yllättävänkin paljon erilaisia kulttuuririentoja ja kesätapahtumia tarjolla. Hienoa!

Jälleen kerran almanakan lehden kääntyessä elokuun puolelle ajatukset alkavat suuntautua tulevaan, vaikka vielä pitäisi viipyillä hetkessä ja nauttia pimenevistä kesäilloista, leppeästä tuulesta ja vaikka ihan niistä kesäsateistakin. Syksyn hiipiessä pikku hiljaa kulman taakse alkavat myös luovuus ja uudet ideat kutitella ydintä. Aivan kuin muutoksen tuuli olisi jo hieman hipaissut minua.

Aurinkoista elokuuta! Vielä ei ole aika sanoa "Summertime sadness"...

Terassin huoltotoimet

Yksi luetuimmista blogipostauksistani on muuten juttu terassin kaiteista. Moni rakentaja ja remontoija varmastikin pohtii minun laillani materiaalivalintoja ja tulevia mahdollisia huoltotarpeita.

Minulla terassin rakentamisen lähtökohtana oli talotoimituksen mukana tullut puutavara, joka piti sisällään terassin kannen laudat, jonkin verran puuainesta tukirakenteisiin sekä vinorimaa, joka oli itse asiassa tarkoitettu etuoven pieleen, mutta sinne rimat eivät päätyneet.

Vinorimasta syntyi takapihan puolen ison terassin näkösuojaa. Saman tyylinen rimoitus tehtiin myös talon toiseen päähän tien puoleiseen päätyyn. Rimatavara oli käsittelemätöntä puuta, jonka käsittelin ensimmäiseksi värittömällä puunsuojalla. Rimat ja kaiteiden tukipuut (kestopuuta) jäivät ensimmäiseksi talveksi puunvärisiksi. Seuraavana kesänä maalasin kaikki kaidepuut valkoisiksi Virtasen kolme öljyn maalilla.

Rimoissa maali on pysynyt hyvin, mutta tummunut ulkoisen lian ja laskeumien vuoksi. Kestopuussa öljymaali ei pysynyt niin hyvin. Maali on rapissut varsinkin paahteisella eteläpuolella. Nyt huoltomaalausta ennen rapsin kaiken irtonaisen maalin pois kaiteista teräsharjaa ja vanhaa tiskiharjaa hyväksi käyttäen.

Irtomaalin poiston jälkeen suoritin huoltopesun koko terassiin. Samalla keikalla tuli siis pestyä kaiteet sekä kelonharmaalla noin kolme vuotta sitten öljytyt terassilankut. Ensimmäiseksi huoltoväliksi tuli siis noin kolme vuotta koko terassitoteutuksen osalta. Talon ulkovuoraus on muuten vielä oikein hyvässä kunnossa, ja isompi maalauskeikka saa toivon mukaan odottaa vielä useamman vuoden.

Huoltopesun jälkeen maalasin kaidepuut kahteen kertaan samaisella Virtasen öljymaalilla kuin alunperinkin. Kun kaidemaalaus oli valmis, öljysin kansilaudat Tikkurilan uudistuneella Valtti terassiöljyllä. Rautakaupan myyjä kehui Valtin uudistuneen hieman ja huoltovälin olevan nyt entistä pidempi. Toivotaan! Öljyssä on kuulemma enemmän pigmenttiä ja kestävyys tätä myöden parempi. Jää siis nähtäväksi miten huoltoöljytty terassilauta nyt kestää.

Etuterassimme ei ole hirveässä kulutuksessa muualta kuin sisäänkäynnin kohdalta. Eniten kuluneet laudat oven edustalta öljysin kahteen kertaan. Puunsyyt vetivätkin öljyä hyvin sisäänsä, ja nyt terassi hylkii taas hyvin vettä ja on kivannäköinen.

Onneksi kesää on vielä jäljellä, sillä niin on myös noita huoltohommia. Etuterassin puolen huolto on nyt tehtynä, mutta terassilautametrit takapihan puolella odottavat vielä duunaria.

Blogin lukijat ovat hieman myös kyselleet terassimateriaalien valinnasta. Mainiot rakentajat ovat vertailleet esimerkiksi puun ja alumiinin hyviä ja huonoja puolia. Näiden lisäksi on tietysti saatavilla myös komposiittilautaa, joka tuli ryminällä markkinoille muutama Asuntomessukesä sitten.

Meillä puu oli luonteva valinta puuverhoillut talon terassimateriaaliksikin. Suurin paino valinnalle syntyi tietysti talopakettiin kuuluneen puutavaran myötä.

Surffibaarista sorvin ääreen + Myllärin arvonnan voittaja

Parin viikon lomajakso tuli, näki, voitti ja katosi. Lomapäivät koostuivat pienestä huoltopuuhastelusta kotosalla, mukavista kesätapahtumista ja -retkistäkin. Yksi kesäajelukohteista oli Hanko, jonka otimme haltuun utuisena lämpimänä kesäpäivänä. Päällimmäisenä Hangosta jäi mieleen upeat rantakalliot ja pikku kaupungin raukea tunnelma. Hangon tunnelma kiteytyy meri-ilman hieman haalistamiin värisävyihin, rantamäntyihin ja merituuleen. Tiedättekö muuten sen Kesäkaverit -leffan? Ehdottamasti elokuva, joka piti kuvata Hangossa!

Asiasta kolmanteen: kiitokset Helsingin Myllyn Myllärin Mokkapalat -arvontaan osallistuneille. Osallistuneiden kommenttien joukosta voittajaksi löytyi tämä:

Sari 12.7.2016 21.36

Kyllä menisi kumpikin testiin :)
sari.lamminpaa (a) gmail.com

Onnea! Laitan voittajalle sähköpostia ja välitän yhteystiedot eteenpäin palkinnon toimittavalle osapuolelle.

Tarjottimella

Myönnän sen auliisi - kärsin pienoisesta tarjotin-hulluudesta. Kiinnitän kivoihin prikkoihin huomioita sisustuskaupoilla, kahviloissa tai missä tahansa noita kävelee vastaan. Erityisesti käytännölliset koivuvaneriset tarjottimet hyvällä designilla eli kuosilla ovat suuresti mieleeni.

Tarjottimia on kertynytkin jokunen keittiöömme käyttöesineiksi, mutta myös samalla muuttuvaiseksi taidenäyttelyksi. Tarjottimia on aina kädenulottuvilla tauluhyllyssä, mutta myös vetolaatikon uumenissa ja nojailemassa seinustalle leikkuulautojen ohella. Erilaiset leikkuulaudat ovat myös arkisen elämän ja keittiötuohujen kaunistajia.

Keittiön kokoelmaan rantautuivat mukaan Muurla tarjottimet, jotka ovat ajattoman oloisia designiltaan. Toinen vaneritarjotin on reilumman kokoinen, ja sen juju on laineikas muoto. Kaveriksi edellä mainitulle tuli vielä söötti kettu-kuviolla varustettu tarjotin. Kettu on tarjottimessa mustana printtinä, ja jotenkin tuo kuva muistuttaa myös meidän koiraamme. Kettu on kuva-aiheena myös aina kiinnostava.

Arki on kaunista! Nyt voisikin keittää harmaan iltapäivän teet, ja kantaa teemukin ja eväsleivän terassille. Katoksen alta voisi silmäillä sateen ropinaa ja tuoksutella raikasta ilmaa.

Nordic tarjotin kettu sekä koivuviiluinen isompi tarjotin on saatu testattavaksi bloginäkyvyyttä vastaan.

Kun värit natsaa

Kauppareissulla bongailin kukkanurkasta meidän kotiimme sopivaa kimppua. Kukkien suhteen meillä mennään aina ihan fiilispohjalta, ja tietysti myös tarjonnan mukaan. Mukaan lähtenyt jännän värinen ruusuvariaatio natsasi mainiosti inkaliljakimpun sävyjen kanssa. Kotona asettelin nämä puisella "vyöllä" varustettuun maljakkoon, ja kimppuun löytyi vielä vähän vihreää kotipihan reunamilta.

Ilta-auringon loisteessa kimppu maljakkoineen tuo tunnelmaa ruokailutilaamme. Taas on kokki iloinen!

Muurla Veneer maljakossa yhdistyy lasin ja puun liitto. Vyön voi halutessaan irrottaa maljakosta, ja käyttää maljakkoa pelkistetympänä lasisena versiona. Maljakko on saatu blogiyhteistyön merkeissä testattavaksi.

 

Ajaton koivuviilu

Koivuviilu on materiaalina edelleen trendikäs ja moderni, mutta toisaalta se on hyvin ajaton sekä skandinaavinen. Koivupuun vaaleudessa on tunnelmaa, ja se sopiikin hyvin kodin pintamateriaaliksi sekä piensisustustuotteisiin.

Meillä on kotona uutena tulokkaana Muurlan tarjotin, jossa on hauska laineelta lainattu muoto. Tarjotin on reilun kokoinen, linjakas ja monikäyttöinen. Itse olen ihastellut koivuisen tarjottimen kaunista pintaa ja mallaillut tarjottimelle erilaisia asetelmia.

Testailin tarjottimen ja hassujen karvapallokasvien kanssa kamerani uutta linssiä. Vielä on tuon linssin kanssa säätämistä, mutta ehkä valovoiman ja kuvaterävyyden kanssa oppii tässä vielä elämää kunhan ruutuja kertyy jokunen lisää.

Muurlan tarjotin 46 x 35 cm on suomalaista käsityötä. Tarjotin on saatu testaukseen blogiyhteistyön merkeissä.

KELLO VIIDEN TEE + HERKKU ARVONTA

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Helsingin Myllyn, Indiedaysin sekä Blogiringin kanssa. Lähdin siis kiinnostuneena mukaan kampanjaan testaamaan Myllärin mokkapala-aineksia. Taustana tälle kerrottakoon, että olen kyllä armoitettu herkkuperä, mutta leipurin lakki ei istu päähän mitenkään miellettömän hyvin. Puolivalmisteet ja muut pienet apupyörät sopivat siis meidän keittiöömme erinomaisesti yhdellä tiukalla seulalla: lopputuloksen tulee olla herkullinen.

Mokkapala-ainekset ovat jauhohyllystä löytyvä puolivalmiste. Pakkauksessa on valmis jauhoseos, joka kumotaan kulhoon, ja sekaan lisätään kaksi kananmunaa, 100 g voita tai rypsiöljyä sekä 1 desilitra vettä. Sekoitetaan hyvin ja kumotaan leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai pellille. Minä tein sunnuntaipäivän iloksi tupla-annoksen eli uunipellillisen. Pohja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 15 - 20 minuutin ajan.

Omat sävellykseni tai sovellukseni alkuperäiseen ohjeeseen olivat juoksevan margariinin käyttäminen, ja uunin säätäminen kiertoilmalle 190 asteen lämpötilaan. Paistoaika meidän uunissamme näillä määreillä oli tasan 18 minuuttia.

Mokkapala-ainespakkauksessa on jauhoseoksen lisäksi valmiit kuorrutepussit. Nämä laitetaan kuumaan vesihauteeseen sellaisenaan, jotta kuorrutteesta tulee levitettävän notkeaa. Kuorrutteet siis köllöttelivät lämpöisessä jo pohjan paistuessa. Kun pohja oli kypsä, olikin aika pursottaa levitteet pusseista ja levitellä ne tasaisesti herkullisesti tuoksuvan pohjan päälle.

Ajatuksena minulla oli koristella valmiita mokkapaloja hieman erilaisilla variaatioilla. Olin varannut leivontapöydälle mini vaahtokarkkeja, strösselisekoitusta (joka on mokkapalojen klassinen "must have" koriste), tuoreita kotimaisia vadelmia, hieman mikrossa sulatettua valkoista suklaataa sekä mansikoita. Meinasin tehdä siis mokkapaloista kivan kokoisia suklaaleivoksia teehetken oheen.

Mokkapalat onnistuivat muuten mainiosti. Pohja nousi hyvin uunissa ja rakenteesta tuli kuohkea, mutta myös sopivan kostea. Kuorrute on kiiltävä, ja siinä on sopiva ripaus kahvin voimakkuutta. Tähän loppusilaukseksi lähdin sitten vielä lisäilemään extra herkkuja.

Kello viiden teehetkeen keitin pannullisen vihreää sitruunateetä. Annostelin teen kahvalliseen lasiin, laitoin mukaan puoli teelusikkaa hunajaa, sitruunamellissan oksan sekä jokusen kotimaisen vadelman. Mokkapalan päälle nostin myös vadelman ja sitruunamelissan lehden sekä viimeistelin koko komeuden muutamalla valkosuklaaraidalla.

Mokkapalat ovat tietysti parhaimmillaan, kun ne malttaa ensin käyttää jääkaapin kautta. Minä nautin oman teehetkeni lämpimäisinä, ja nostelin loput mokkapalat jääkaappiin odottamaan herkuttelijoita. Tarjolla on siis mokkapaloista erilaisia variaatioita. Jätin myös jokusen mokkapalan ilman ylimääräisiä härpäkkeitä, sillä ne ovat aivan mainioita ihan sellaisenaankin.

Nam! Helppoa ja hyvää! Käytätkö muuten sinä leivonnassa puolivalmisteita? Täällä olisi meinaan sinullekin tarjolla mokkapalojen sekä myös kinuskipalojen testaamisen mahdollisuus. Helsingin Mylly tarjoaa lukijoiden kesken arvottavaksi kotileivonta-ainekset. Testaisitko muuten mielummin mokkapala- vai kinuskipala-aineksia? Tai jos et osaa päättää, niin ei se mitään. Palkintona on nuo kummatkin leivonta-ainespakkaukset.

Voit osallistua Myllärin kotileivonta-ainesten arvontaan kommentoimalla tämän postauksen alle. Anonyymit voivat myös osallistua lisäämällä kommenttiin myös sähköpostiosoitteen, josta saan voittajan kiinni arpaonnen osuessa kohdalle. Arvontaan voi osallistua tämän viikon eli sunnuntaihin 17.7.16 kello 24:00 asti. 

Herkullista uutta viikkoa! Meillä se ainakin on herkkua. Kuka tulee kahville?

Asuntomessut 2016 - komiat

En kiertänyt kaikkia asuntomessukohteita. Paukut ja aika ei vaan tuohon ihan riittäneet. Seurana messuilla minulla oli tytär, ja pitkähkö ajomatka oli näin kivempi taittaa. Messualueella bongailin tietysti myös muita bloggaajia, kohteiden sisustajia ja toimittajia. Kohteita oli katselemassa myös jonkin verran rakennusurakastaan selvinneitä tulevia kotien asukkaita.

Rakentajana ja remontoijana minua kiinnostaa Asuntomessuilla ihan se rakennustekninenkin puoli, mutta kyllä sisustaja ja esteettisten kuvakulmien metsästäjä on se vahvempi osa omaa näkövinkkeliä. Näinpä kohteet, jotka tarjoavat onnistuineiden tilaratkaisujen lisäksi kauneutta sekä tunnelmaa, ovat niitä omia suosikkejani. Tietysti myös oma sisustusmaku vaikuttaa kiinnostavimpien kohteiden listaan. Haluan myös vaikuttua ja saada inspiraatiota, jos suinkin mahdollista.

KOHDE 29 Tupien Tupa eli Fiskarhedenvillan versio modernista pohjalaistalosta tarjosi käytännöllisten neliöiden lisäksi Annarina Yöntilan tunnelmallisen sisustuksen yksityiskohtineen. Tähän kohteeseen astuessa tuli heti tervetullut ja viihtyisä olo. Sisustuksen punainen lanka ovat nimenomaan vaaleanpunaiset ja purppurat sävyt, joita on pidetty mukana alakerran huoneiden lisäksi yläkerran tyttömäisessä makuuhuoneessa. Sisustukseen tuo sielun käytettynä hankitut kalusteet, joita täydentävät uutukaiset sisustustuotteet, kalusteet ja kukka-asetelmat. Sisustuksen värimaailma löytyy myös Outi Tammen isosta taulusta, joka kaunistaa olohuonetta.

Kohteen sisustanut Annarina oli paikalla kohteessa pressipäivänä, ja kertoi löytäneensä keittiöön Teboilin pääkonttorin vanhan ruokaryhmän. Ruokaryhmä istui kauniisti keittiön ikkunan eteen. Sisätilojen värimaailma sointui mainiosti ikkunan takaa avautuvaan maisemaan.

Kuvat 1, 2, 3, 4, 5

Sisustustyylien taituri on myös Kannustalon kanssa jo useammat messut tehnyt Helena Karihtala. KOHDE 24 Pohjanmaa edustaa paria aiempaa vuotta dramaattisempaa Kannustalo-teemaa, sillä kohteen värimaailmassa on vahvaa punaista ja ryhdikästä mustaa. Musta ryhdittää ulkovuorauksen lisäksi sisätiloissa portaita, listoja, sisäovia ja pönttöuunia. Myös keittiön puolelta löytyy mustaa. Tämä kohde on persoonallinen ja kodikas. Itse en päässyt ottamaan hirveästi kuvia kohteessa pienoisesta ruuhkasta johtuen, mutta pidin kyllä näkemästäni.

Kuvat 6, 7, 8, 9

Teritalot olivat vaihteeksi Asuntomessuilla KOHTEELLA 25 Cubo. Talo oli siinä mielessä kiinnostava, että kohteella oli toimeksiantajana todellinen perhe, joka pääsee muuttamaan uuteen kotiinsa elokuussa. Kodin tunnelma oli yleisilmeeltään valkoinen ja pelkistetty. Räväkkyyttä sisustukseen toi runsas Marimekon tuotteiden käyttö. Tehosteet tässä kodissa olivat pääsääntöisesti mustavalkoisia. Sisustussuunnittelijoina toimivat Elina Ristimaa ja Laura Jokiranta (perheen äiti).

Kuvat 10, 11

Suurimman vaikutuksen minuun teki KOHDE 5 Kotola kompaktilla tilaratkaisullaan sekä pelkistetyn kauniilla sisustuksellaan. Käytännön ihmisenä sanon kuitenkin, että esteettiset kuvakulmat hivelivät kyllä suuresti silmää, mutta taloon muuttava perhe saa kyllä miettiä säilytysratkaisut ja pintojen viimeistelyt omalta osaltaan. Ainakin yläkerran betonilattia oli vielä käsittelemätön eli pölyävä. Tulevan asukkaan päätettäväksi jäänee lattian viimeistely. Harkitun tyyni sisustus saa tosin miettimään mikä on oikeasti tarpeellista ja miten esimerkiksi kausivarusteiden säilytyksen voisi järjestää kauniisti. Puu ja betoni ovat materiaaleina myös niin kauniita, että niille haluaakin antaa tilaa hengittää ja välttää tilan täyttämistä tavaralla. Viherkasvit tuovat viihtyisyyttä luonnonmateriaaleista valmistettune tekstiilien ohella.

Kotolan sisustajat ovat Eeva Takkunen ja Peeta Peltola.

Kuvat 12, 13, 14, 15, 16

Tykkäsin myös kohteista 19 Honka Markki, 20 Riihi ja 34 Talo Koskela. Myös tekojärven rantaa rakennettu periskooppi oli hauska käydä katsastamassa. Kiinnitin huomiota näiden lisäksi messualueelta löytyviin hauskoihin kyltteihin ja liikennemerkkeihin.

Asuntomessut 2016 - hetkosia

Asuntomessut vuosimallia 2016 on korkattu pressipäivän merkeissä, ja kuukauden ajan on Seinäjoen Pruukinrannan alue nähtävillä sisustuksesta, rakentamisesta, remontoinnista ja asumisesta kiinnostuneelle väelle. Loviisalaisesta näkökulmasta Seinäjoella ei ihan piipahdeta, mutta kyllähän kesäisen suomen halki lipuu aika kivasti yhden pysähdyksen taktiikalla. Kannattaa siis silmäillä reittejä Seinäjoen suuntaan sillä silmällä, ja ottaa vaikka pari muutakin kesäkaupunkia kohteeksi mennen tullen.

Pruukinrannan alueen kivoja puolia on mäntymetsäinen luonto, suhteellisen väljä tonttien sijoittelu ja järvinäkymät. Talokohteista oli kivoja kuvakulmia ulos luontoon, ja osassa kohteista oli ikkunoiden sijoittelu oikein onnistunutta. Ikkunat rajasivat kivoja taulumaisia näkymiä ympäröivästä metsiköstä.

Itse lähden Asuntomessuilta metsästämään ideoita ja inspiraatiota. Vähän siis aina jännittää, että mahtavatko messut vastata (kovia) odotuksia. Tälläkin kertaa kohteiden joukosta löytyi ne helmet omaan makuun, ja juurikin sitä uutta kivaa näkökulmaa sekä ajattelemisen aihetta.

Laitan seuraavaksi pieniä kuvamuotoisia hetkosia messuilta, ja toivotan samalla näytteilleasettajille sekä erityisesti messuvieraille antoisia hetkiä kotoisten kohteiden parissa.

PS. Asuntomessuilta tulee useampi postaus tässä lähipäivinä. Pitää ensin vähän jäsennellä ajatuksia ja makustella nähtyä. Palataan!