.

25.7.2013

Pusuja, haleja

Millaista on olla äiti? Se on reipasta, iloista, kiireistä, tylsää, liikuttavaa, naurattavaa, itkettävää, raivostuttavaa, kiitollista, haikeaa, onnellista ja täynnä elämää.

Äidiksi kasvetaan. Joinakin päivinä äidilläkin on kasvukipuja, mutta useimmiten äidin roolia ei muista edes sen kummemmin miettiä. Arki se vaan vie mukanaan. Rutiinit ovat lapsiperheen arjen selkäranka, joka tuo ryhdin päivärytmiin. Itse olen ainakin kokenut, että tuttujen ja turvallisten asioiden toistaminen tuo varsinkin pienen lapsen elämään mukavaa rauhallisuutta. Irtiotot arjesta sujuvat yleensä myös ihan hyvin, mutta paluu arkeen voi olla hieman kuoppaisempaa. Joskushan ne väsymykset ja rasitukset täytyy sitten päästellä ulos.

Vanhemmuus on siinä mielessä jännittävä retki, että juuri kun olet oppinut elämään tietyn ikäkauden ja sen tuomien uusien juttujen kanssa, niin lapsen kehitys pyrähtääkin eteenpäin. Se mikä toimi eilen, ei enää tänään olekkaan mistään kotoisin. Minulle ainakin pienien koululaisien kehittyminen nuoriksi teinitytöiksi on ollut jälleen uusi asia ihmeteltäväksi. Omat haasteensa elämään tuo tasapainoilu sääntöjen, vastuiden ja vapauksien välillä. Miten löytää se kultainen keskitie iän mukaisen kehityksen, turvallisuuden ja nuoren omien menojen välillä?

Ja sitten on tämä aika, joka hupenee nopeaan. Vaikka sitä muistaakin välillä pysähtyä miettimään ja muistelemaan vuosia taaksepäin, niin tietyt ikävuosien rajapyykit saavat todella havahtumaan ajankuluun. Juurihan tuo vasta syntyi, ja nyt jo lähtee koulutielle. Joko se alakoulu onkin ohi? Vastahan tämä ripille pääsi...

JK. Tyttäret lähtivät tänä aamuna reissuun. Yhtä aikaa iloitsen omasta ajastani (jota olen jo kaivannut pari viikkoa) ja samalla olen jo ikävissäni. Taitaa olla parasta hypätä öljyämään terasseja, ja antaa arjen taas kaapata tilanne haltuun.

Pitäkäähän mukavaa ♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...